Kuten aikaisemmin mainitsinkin, olen laittanut ruokailutottumukseni uuteen uskoon.
Aikaisemmin en juurikaan välittänyt mitä suuhuni tungin, kunhan ruoka on hyvää ja nopeasti lautasella.
Olen kyllä aina tykännyt tehdä ruokaa ja leipoa, mutta nälkäisenä laiskuus iskee ja houkuttavinta on vain tyrkätä pitsa uuniin tai keittää pastaa. Lisäksi useampien aineksien, mausteiden yms. ostaminen on ainakin itsestäni tuntunut kalliilta verrattuna vaikka makaronipussiin ja pestopurkkiin.
Nyt pyrin kokkaamaan kaiken mahdollisimman pitkälti itse. Tuoreus ja se, että tiedän tarkalleen, mitä ruoka sisältää, on alkanut kiehtomaan, varsinkin kun lisäaineista ja niiden pahuudesta jauhetaan kaikkialla.
Ruokavalioni on nykyisin kasvispainotteinen ja vähähiilihydraattinen.
Kasvispainotteinen lähinnä siksi, että kasvikset ovat hyviä ja terveellisiä ja tarvittavat proteiinit saan soijarouheesta/-suikaleista/-palleroista, jotka ovat paitsi monikäyttöisiä, myös halpoja kuin saippua ja säilyvät about ikuisesti. Olen myös lisännyt ravintoon erilaisia siemeniä proteiinin lähteiksi, esim. hampunsiemeniin olen aivan koukussa.
Vähähiilihydraattisuudella on todellakaan tarkoita HC-karppaamista, vaan huonojen, nopeiden hiilareiden välttämistä. En siis kokkaile pastaa tai perunaa, enkä syö välipaloina leipää.
Syön kuitenkin joitain täysviljatuotteita, esimerkiksi puuroa ja leseitä, sekä paljon hedelmiä, joita karppaajat myös välttelevät. Näistä saatavat hiilarit ovat kuitenkin eri asia kuin pastan tai ranskanleivän höttöhiilarit, koska nämä hitaat hiilihydraatit pitävät nälän pitkään poissa ja verensokerin tasaisena, jolloin en mainostauolla juokse paniikissa kauppaan ostamaan suklaapatukkaa.
Kaloreita ja rasvaa vahtaan sen verran, että suosin esim. maitotuotteissa vähärasvaisia vaihtoehtoja, ja sipsit, karkit sun muut kaloripommit olen yrittänyt hylätä kokonaan.
En kuitenkaan noudata mitään näistä ohjeistani orjallisesti, otan kyllä namin jos joku tarjoaa ja voin syödä annoksen pastaa jos joku muu sen on minulle kokannut. On kuulemma laihdutuksellekin hyväksi, jos pitää kerran viikossa päivän, jolloin ei turhia pingota. Näin mikään himo ei kasva liian suureksi ja johda kauheaan mässäysrepsahduskohtaukseen JA aineenvaihdunta pysyy toiminnassa eikä siirry "säästöliekille".
Toivottavasti pitää paikkansa, kuulostaa minusta sen verran hyvältä!! :D
Ongelmana syömisessä minulla on edelleen a) annoskoot, jotka ovat usein jättimäisiä, koska ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, ja b) ateriarytmi. Päivärytmini on muutenkin vähän raiteiltaan, valvon pitkälle yöhön ja nukun usein puoleenpäivään. Siksipä oikeaoppinen ateriarytmi on vaikea toteuttaa, pitäisi aloittaa kääntämällä päivärytmi normaaliksi. Yritän parhaani ja parempaan suuntaan olen menossa.
Olen muuten pitkän opettelun tuloksena oppinut syömään pienen aamiaisen! Siitä olen ylpeä, koska aikaisemmin vetäisin korkeintaan kahvin naamariin, yrittäen samalla pukea ja meikata.
Huomenna ajattelin kirjoittaa ruuasta lisää ja esitellä joka-aamuiseksi tavaksi muodostuneen aamupuuroni! (kuulostaapa uskomattoman typerältä :D)
Nyt kipitän suihkuun pesemään savate-treeneissä hankitun hien pois. Huomenna olisi vapaaehtoinen TEHOTREENI, katsotaan ovatko lihakset kuinka kipeät tämän illan jäljiltä (olen laiska venyttelijä..) ja uskallanko muutenkaan mennä.. jaiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KERRO!